Huu,kun aika on mennyt nopiaan.

Joo,eli edellee asustelen samassa luukussa,kämppikset on muutamaan otteeseen muuttunut ja elämä samointein. Täytin juuri pyöreitä vuosia, ja aika on kulunut nopeasti. Tällä hetkellä elämääni kuuluu toistaiseksi hyvää,vaikka olen rahavaikeuksissa, laskuja oli perinnässä, poikaystäväni M ostelee ja maksaa minulle liikaa asioita (sen kaverikin sano et maksatan sillä kaikki,joka ei ole totta) ja näin.

Se pimeämpi puoli.
Psykiatrinen hoitosysteemi ei toimi täällä missä asun, minä,kämppikseni ja moni muu huomannut sen. Syön tänäpäivänä mirtatsapiini-nimistä lääkettä,univaikeuksiin ja mielialalääkkeenä, vavoin ja valvon edelleen öitä pikälle aamuun, mielialat heittelee koko kuukauden kuukaudesta toiseen... ja kun tähän lisätään vielä lähipiirin rasitteet omien raha ja mielenterveysvaikeuksien päälle, kuten psyykkisesti sairaita ystäviä,on bulimiaa,lääkkeiden väärinkäyttöä,alkoholismia....mullako muka helppo elämä. Itse juuri ja juuri selvinnyt koulukiusaamisesta. Ja psykiatrille en osannut avata suuta kai oikein kun kerroin kaiken ja silti tuomitsi minut terveeksi ja hyvinvoivaksi...taisimpa näyttää parit arvetkin,silti.

Nyt stressi yhdistä kuvista,alle viikko aikaa tehdä ne, samoin sitten yhdet kotisivut,pääsyin helpompaan malliin kun en osannut valikoita kun kurssi käymättä.

Okei,se menis aika hyvin mun ENK:n sanelemaan muottiin, sillä o ihan kivan iso pankkitili sen ikäseks, iso sukumaatila,joka tulee perintönä joko sille tai veljelle tai siskolle. Sukunimen mukaan kaks (vai kolme?) nimettyä lätäkköä (siis järveä) ,samoin oma tie. ja kani ja suomenlapinkoira. Ainii,ja miksi kaikilla maalta tulevilla pojilla pitää olla aika ankarat vanhemmat? On siinä paska puolensakki, sillä on ihan älyttömän huono itsetunto,ja se luulee,et se on läski,vaik painoindeksi kertoo toista. Mä en jaksais sellasta, kuuntelin kerra illalla sen tarinaa,joka oli jossai määrin aikalail samanlai ku mulla, mut tota sen paino-ongelmaa en tajua,sanoin sille et kattoo sen mopokorttikuvaa ja on onnellinen (15-vuotiaana en meinannu tunnistaa sitä :D). Onneks IP pitää huolen ettei se laihdu liikaa (punnitus joka viikonloppu)

Hankkikaa mulle mies.

Everyone I know, goes a way,In the end
NIN-Hurt

Ja niin kaikki loppuu aikanaan, myös ihmissuhteet

Kaikki alkoi siitä, kun lähdettiin siskon kanssa isän luo vaunulle, ja mä olin luvannut A:lle,et tuun seuraavana pvänä opiskelupaikkakunnalle. Sitte ku kukaa ei kyytsännykkä mua takasin, se suuttui, mut ei tossa vaihees näyttänyt mitää varoittavia merkkejä.

Kuulemma oli miettinyt jo pidemmän aikaa asiaa,kun pommi putos mun elämääni joskus ekalla kouluviikolla. Välissä se mietti jo takasin palaamista,kunnes eräs asuntolassa asuva tyttö tuli sille liian tärkeäksi.

Se siitä lyhykäisyydessään, nyt elelen sitten yksin ja näen harvoin kavereita, puhelin ei soi ja tylsistyn kotona.

Onneks mulla on kämppikset :D

Nyt on tavarat muutettu virallisesti opiskelupaikkakunnalle,sananmukaisesti koko_omaisuus, unohdin sinne mulle kaksi tärkeetä juttua, lompakon ja kännykän.
Lähden huomenna sit hakee niitä, nyt pärjään siirtämällä rahaa äitiltä, ja käyttämällä äidin kännykkää.

Vähän kyllä jännittää,koska 3hengen solussa asuminen ja ihan ikioma huone on uutta,viimeksi jaoin yhden huoneen ensin JT:n,sitten R:n ja viimeseksi T:n kanssa

PS. Käyttämäni tapa puhua ihmisistä nimikirjaimilla,tai nimen alkukirjaimella tulee suositusta Nuorten kirja- ja myöhemmin tv-sarjasta, tahdon tällä tavalla suojella niin itseni henkilöllisyyttä, ja näiden muiden blogissani esiintyvien,sillä blogiin voi tulla kipeitäkin asioita.

Kiitos.

Anteeksi etten ole kirjoitellut tätä aikoihin (vaikka tuskin kukaan tätä lukee)
Olin tänään katsomassa uuden Sinkkuelämää-leffan ystäväni M:män kanssa, oli ihan mahtava,ja se ehkä laittoi kirjoittamaan ja elvyttämään tämänkin blogin, tai ainakin ajattelemaan, rakkaus.

9 kk takana, minun kaksi vierailua hänen vanhempiensa luona, ja kolme taitaa hänellä olla kertoja täällä. Tutustuin A:n isosiskoon, jonka kanssa tulen paljon paremmin toimeen kun sen nuoremman. Paljosta ollaan A:n kanssa selvitty, riidoista,jotka ovat johtuneet aina pettämisestä ajankäyttöön ja rahaan, kai ne on niitä normaaliasioita,joita suhteeseen kuuluu (tosin pettämisen EI PITÄISI...)
A tuki minua sairaala-aikana ennen ja jälkeen leikkauksen, ja katsoi perääni. Vaikka on mua nuorempi,silti joskus A tuntuu olevan tän suhteen aivot, ja se järkevämpi,tottakai,joskus huomaa sen nuoruudenkin,kun kyse on alkoholista, tai toisista tytöistä, kuten E:stä (joka btw inhoaa mua just nyt) mut ei se mua haittaa,mulla on kavereita,kuten T ja R aina tukena, ja neuvottelu- (ja raivoamiskyky) joka on aina tähän asti tehonnut (tiedän,jossain vaiheessa voi tulla se,kun se ei enää riitä.)

Rakkautta oli Uusi Vuosi Poikaystävänn vanhempien luona
Reilukerho oli koko ajan päällä,ja A:ta syytettiin kaikesta,vaikka minä olisin ollut asialla :)
SK oli ihan hassu tapaus siskoksi, ainakaan äänekkäämpää en ole tavannut koskaan.

Sain portfolion kannen tehtyä tälle jaksolle.
Nyt menen kotiin ja hakemaan Ässälle tupakkaa

Päivät kuluu hiljallleen
Olen tänään yksin kotona äitin luona,äiti on pohjoisessa rilluttelemassa
ja poikaystävä ammattiyhdistyksensä bileissä toisessa laskettelukeskuksessa vähän etelämpänä.

Leikin tänään googlella.
aloin tykkäämään siitä.


Asuntolassa on eräitä ihmisiä,joista en pidä yhtään,vaikka heidän seuraa joudunkin sietämään.
varsinkin kun eräät ei enää merkkipäivänsöä jlk edes hengaa kanssamme,vaan lähinnä vittuilee.