Anteeksi etten ole kirjoitellut tätä aikoihin (vaikka tuskin kukaan tätä lukee)
Olin tänään katsomassa uuden Sinkkuelämää-leffan ystäväni M:män kanssa, oli ihan mahtava,ja se ehkä laittoi kirjoittamaan ja elvyttämään tämänkin blogin, tai ainakin ajattelemaan, rakkaus.

9 kk takana, minun kaksi vierailua hänen vanhempiensa luona, ja kolme taitaa hänellä olla kertoja täällä. Tutustuin A:n isosiskoon, jonka kanssa tulen paljon paremmin toimeen kun sen nuoremman. Paljosta ollaan A:n kanssa selvitty, riidoista,jotka ovat johtuneet aina pettämisestä ajankäyttöön ja rahaan, kai ne on niitä normaaliasioita,joita suhteeseen kuuluu (tosin pettämisen EI PITÄISI...)
A tuki minua sairaala-aikana ennen ja jälkeen leikkauksen, ja katsoi perääni. Vaikka on mua nuorempi,silti joskus A tuntuu olevan tän suhteen aivot, ja se järkevämpi,tottakai,joskus huomaa sen nuoruudenkin,kun kyse on alkoholista, tai toisista tytöistä, kuten E:stä (joka btw inhoaa mua just nyt) mut ei se mua haittaa,mulla on kavereita,kuten T ja R aina tukena, ja neuvottelu- (ja raivoamiskyky) joka on aina tähän asti tehonnut (tiedän,jossain vaiheessa voi tulla se,kun se ei enää riitä.)